Kirjaessee

 

A. Niin kopea, ettei edes piru veljeksi kelpaa

 

 

Luin Veikko Huovisen kirjoittaman pokkarin nimeltä Joe-Setä. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1988. Tämä kirja on kahdeksaspanos vuodelta 2010. Kirja sisältää viisitoista histehistä tarinaa Josef Stalinista ja hänen vallankäytöstään. Huovinen käyttää kirjassaan mustaahuumoria, mikä ei jätä arvailunvaraan. Josef Stalinin elämää armottomana diktaattorina pääsee tähyilemään milloin etäältä ja milloin läheltä. Kirja on kuin elämän kerta, joka on koottu sanoiksi 167 sivuun. Kirja antaa kattavan kuvan Stalinin vaikeista lapsuuden ajoista, yksinäiseen lähtöön. Kirja on suurelta osin tositapahtumaa. Lukijan arvoitukseksi jää, mikä on totta ja mikä on kirjailijan fantasiaa.

 

 

Päähenkilönä on entisen neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin. Stalinin vaikea lapsuus 1880- luvun gorissa ei ollut itsestään selvyys. Hän asui äitinsä Jekaterinan kanssa pienessä vaatimattomassa talossa. Hänen isänsä aloitti juopettelemaan Stalinin ollessa hyvin nuori. Siitä johtuen Stalin ja hänen äitinsä Jekaterina joutui muuttamaan useasti. Stalin pyrki nuoruusvuosina pappien ja piispojen pojille tarkoitettuun kouluun. Lopulta hän pääsi Gorin hengelliseen kouluun. Hän menestyi siellä hyvin ja oli parhaimpia oppilaita. Hän siirtyi sen jälkeen Tbilisin pappiseminaarin, jossa mesnestystä ei tullut.

 

 

Kirjassa valtaa pitää Stalin. Stalinin vallankäyttö on armotonta diktatuuria. Hänen alaisen, kansalaiset ja palvelijat suorastaan pelkäävät tätä viiksekästä diktaattoria. Kotonaan hän saattaa joskus rähjätä palvelijoilleen ja tämän vuoksi heidän täytyy olla jatkuvasti varuillaan. Itse jos olisin palvelijoiden asemassa, niin lähtisin pian. En jaksaisi olla jatkuvasti varuillaan, että mistä Stalin seuraavaksi ärähtää. Lomaillessaan Stalin ei mieti työasioita. Hän rentoutuu käyttämällä runsaasti alkoholia, savukkeita ja syömällä hyvää ruokaa. Hän myös pitää kovasti metsästyksestä, jota hän harjoittaa iltaisin.

 

 

Kansaakohtaan Stalin ei paljon tekemisissään säästellyt.

Hän teki monia puhdistuksia Neuvostoliitossa. Hieman samaan tapaan kuin Adolf Hitler aikanaansa. Diktaattorin ei ilmeisesti tarvinnut kuin vihata tiettyjä ihmisiä, joka oli hyvä syy teloitukseen. Kirjassa kerrotaan Stalinin karusta sielusta. Hän piti eläinten tappeluista ja nautti kuinka toinen osapuoli tekee kuolemaa. Tämä kuvastaa hänen älytöntä mielikuvaansa. Kirjaa lukiessani tulee mieleen, että mikä laittaa ihmisen tappaan miljoonia ihmisiä. Onko se sairaus vai jokin verenhimo? Sitä ei moni historoitsijakaan tiedä.

 

 

Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä kohti Stalinin lähtöä. Kirjan alussa kerrotaan enemmän Stalinin lapsuudesta ja loppuakohti aihe siirtyy sodan aikaisiin vaiheisiin.  Kaikki hänen elämän vaiheet ovat kiinnostavia, mutta erityistä kiinnostusta minussa herätti Stalinin elämä vapaa-ajallaan. Kaikki tietävät pääpiirteissään, minkälainen hän on on ollut diktaattorina, mutta ei sitä mitä hänen elämäänsä kuului työn ulkopuolella. Hän piti paljon metsätöistä. Hän raivasi itse omaa metsäänsä siistimmäksi. Mietin jossain kohtaa, että miksi hän itse raivasi niskalimassa metsiään eikä käskenyt jonkun toisen tehdä sitä. Ilmeisesti se oli yksi hänen mielipuuhistaan.

 

 

Jatkuvan tupakoinnin ja alkoholin siemailun seurauksena hänellä oli korkea verenpaine. Tästä saattaakin johtua lukuisat unettomat yöt ja raivokohtaukset. Viimeisempinä hetkinään lääkäri käski, että saunaan meneminen on kielletty johtuen korkeasta verenpaineesta. Diktaattorimaisen tottelemattomana hän kuitenki meni saunaan. Palatessaan takaisin huoneeseensa hän kupsahti sängylleen, jonka jälkeen lahttialle. Stalin oli saanut sairaskohtauksen. Huoneeseen ei kukaan palvelijoista uskaltanut mennä ilman Stalinin lupaa. Viimein yksi palvelijoista ajatteli mennä katsomaan ,että kaikki olivat kunnossa, kunnes hän näki Stalinin makaavanlattialla. Ihmettelen vain, että eikö Stalin tosiaankaan pitänyt minkäänlaista ääntä saadessaan sairaiskohtauksen 5. maaliskuuta 1953.

 

Huovisen kuvaus Stalinin elämästä on mielenkiintoinen ja säväyttävät, mutta paljon murhetta ja pahoja asioita Stalin sai myös aikaan.