Kirjaessee

 

A. Niin kopea, ettei edes piru veljeksi kelpaa

 

 

Luin Veikko Huovisen kirjoittaman pokkarin nimeltä Joe-Setä. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1988. Tämä kirja on kahdeksaspanos vuodelta 2010. Kirja sisältää viisitoista histehistä tarinaa Josef Stalinista ja hänen vallankäytöstään. Huovinen käyttää kirjassaan mustaahuumoria, mikä ei jätä arvailunvaraan. Josef Stalinin elämää armottomana diktaattorina pääsee tähyilemään milloin etäältä ja milloin läheltä. Kirja on kuin elämän kerta, joka on koottu sanoiksi 167 sivuun. Kirja antaa kattavan kuvan Stalinin vaikeista lapsuuden ajoista, yksinäiseen lähtöön. Kirja on suurelta osin tositapahtumaa. Lukijan arvoitukseksi jää, mikä on totta ja mikä on kirjailijan fantasiaa.

 

 

Päähenkilönä on entisen neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin. Stalinin vaikea lapsuus 1880- luvun gorissa ei ollut itsestään selvyys. Hän asui äitinsä Jekaterinan kanssa pienessä vaatimattomassa talossa. Hänen isänsä aloitti juopettelemaan Stalinin ollessa hyvin nuori. Siitä johtuen Stalin ja hänen äitinsä Jekaterina joutui muuttamaan useasti. Stalin pyrki nuoruusvuosina pappien ja piispojen pojille tarkoitettuun kouluun. Lopulta hän pääsi Gorin hengelliseen kouluun. Hän menestyi siellä hyvin ja oli parhaimpia oppilaita. Hän siirtyi sen jälkeen Tbilisin pappiseminaarin, jossa mesnestystä ei tullut.

 

 

Kirjassa valtaa pitää Stalin. Stalinin vallankäyttö on armotonta diktatuuria. Hänen alaisen, kansalaiset ja palvelijat suorastaan pelkäävät tätä viiksekästä diktaattoria. Kotonaan hän saattaa joskus rähjätä palvelijoilleen ja tämän vuoksi heidän täytyy olla jatkuvasti varuillaan. Itse jos olisin palvelijoiden asemassa, niin lähtisin pian. En jaksaisi olla jatkuvasti varuillaan, että mistä Stalin seuraavaksi ärähtää. Lomaillessaan Stalin ei mieti työasioita. Hän rentoutuu käyttämällä runsaasti alkoholia, savukkeita ja syömällä hyvää ruokaa. Hän myös pitää kovasti metsästyksestä, jota hän harjoittaa iltaisin.

 

 

Kansaakohtaan Stalin ei paljon tekemisissään säästellyt.

Hän teki monia puhdistuksia Neuvostoliitossa. Hieman samaan tapaan kuin Adolf Hitler aikanaansa. Diktaattorin ei ilmeisesti tarvinnut kuin vihata tiettyjä ihmisiä, joka oli hyvä syy teloitukseen. Kirjassa kerrotaan Stalinin karusta sielusta. Hän piti eläinten tappeluista ja nautti kuinka toinen osapuoli tekee kuolemaa. Tämä kuvastaa hänen älytöntä mielikuvaansa. Kirjaa lukiessani tulee mieleen, että mikä laittaa ihmisen tappaan miljoonia ihmisiä. Onko se sairaus vai jokin verenhimo? Sitä ei moni historoitsijakaan tiedä.

 

 

Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä kohti Stalinin lähtöä. Kirjan alussa kerrotaan enemmän Stalinin lapsuudesta ja loppuakohti aihe siirtyy sodan aikaisiin vaiheisiin.  Kaikki hänen elämän vaiheet ovat kiinnostavia, mutta erityistä kiinnostusta minussa herätti Stalinin elämä vapaa-ajallaan. Kaikki tietävät pääpiirteissään, minkälainen hän on on ollut diktaattorina, mutta ei sitä mitä hänen elämäänsä kuului työn ulkopuolella. Hän piti paljon metsätöistä. Hän raivasi itse omaa metsäänsä siistimmäksi. Mietin jossain kohtaa, että miksi hän itse raivasi niskalimassa metsiään eikä käskenyt jonkun toisen tehdä sitä. Ilmeisesti se oli yksi hänen mielipuuhistaan.

 

 

Jatkuvan tupakoinnin ja alkoholin siemailun seurauksena hänellä oli korkea verenpaine. Tästä saattaakin johtua lukuisat unettomat yöt ja raivokohtaukset. Viimeisempinä hetkinään lääkäri käski, että saunaan meneminen on kielletty johtuen korkeasta verenpaineesta. Diktaattorimaisen tottelemattomana hän kuitenki meni saunaan. Palatessaan takaisin huoneeseensa hän kupsahti sängylleen, jonka jälkeen lahttialle. Stalin oli saanut sairaskohtauksen. Huoneeseen ei kukaan palvelijoista uskaltanut mennä ilman Stalinin lupaa. Viimein yksi palvelijoista ajatteli mennä katsomaan ,että kaikki olivat kunnossa, kunnes hän näki Stalinin makaavanlattialla. Ihmettelen vain, että eikö Stalin tosiaankaan pitänyt minkäänlaista ääntä saadessaan sairaiskohtauksen 5. maaliskuuta 1953.

 

Huovisen kuvaus Stalinin elämästä on mielenkiintoinen ja säväyttävät, mutta paljon murhetta ja pahoja asioita Stalin sai myös aikaan. 

14.11 Kolumni tehtävä

Lapsi ei tietoa pelkää

a) Kreeta Onkeli kuvaa kuinka 1970-luvulla päivän kohokohta oli, kun kello 11 keskisuomalainen kilahti postilaatikkoon. Hän korostaa, että nykypäivän lapsia ei voi suojella kasvattamalla heitä tynnyrissä. Nuoria pitäisi lapsesta asti opettaa lukemaan paperiuutisia, niin todellisuuden kuva maailmasta tulisi paremmin esiin . Lopuksi hän toteaa, että nykylapset ovat kasvaneet visuaalisuuteen.

b) Tekstin teesi: Nykypäivän lapset pitäisi opettaa lukemaan sanomalehdistä
uutiset, jotta he saavat vääristämätöntä tietoa maailmasta.

c) Kreeta Onkeli kirjoittaa kolumnissaan '' Lapsi ei tietoa pelkää''( Helsingin sanomat 4.4.2011) siitä, että nykypäivän lapsille pitäisi opettaa uutistenlukua sanomalehdistä, jotta kuva todellisuudesta ei piiloudu.

Kommentti:

Kolumni on kirjoitettu mielestäni sopivan tiukalla sävyllä. Se ei jätä mitään miettimisen varaan vaan se on karua faktaa maailmasta. Olen samaa mieltä, että lapsia pitäisi opettaa lukemaan uutisia lehdistä. Kun luet uutisia, niin pysyt ajan tasalla maailmantapahtumista ja niiden karuudestaan. Nykynuori ei välttämättä tiedä mitä maailmassa tapahtuu, joka johtaa yleissivistymättömyyteen. Kolumnissa on hyvin puristettu ydin , mitä halutaan sanoa.

Ruoalla leikkimistä

a) Susanna Kauppi kertoo kuinka maailma on muuttunut ruoka-asioissa. Tänä päivänä nirsoillaan ruuan suhteen. Jos liha on yli tai ali paistettu, niin siitä sanotaan. Ruoka ohjelmissa tökitään, maiskutetaan ja arvostellaan jyrkästi syömäkelpoista ruokaa. Lopuksi hän totetaa, jos ateriaa haukkuu ja arvostelee, niin saa kyllä nopeasti syödä yksinään.

b) Tekstin teesi: Pitäisi arvostaa sitä ruokaa mitä saa.

c) Susanna Kauppi kirjoittaa kolumnissaan '' Ruoalla leikkimistä''(Etelä-Saimaa 10.12.2012) siitä, kuinka nykyään ruuan nirsoilusta on tullut hyväksyttävää. Hänelle ruoka on enemmänkin subjektiivisen nautinnon sijaan sosiaalinen tilanne.

Komentti:

Olen Susanni Kaupin kanssa samoilla linjoilla ruokaohjelmien suhteen. Se on minusta ruoan väärin käyttöä. Maailmassa nähdään nälkää ja länsimaalaiset arvostelevat kehtaavat vielä arvostella kalliista raaka-aineista valmistettua ruokaa. Siitä on tehty enemmänkin taiteenlaji. Itselläni on samanlaisia kokemuksia siitä, että kaikkea pitää maistaa. Muuten ei opi. Mielestäni perinteiset ruokatavat ovat ne oikeat tavat. Syödään kaikkea, kehutaan ruokaa vaikka se ei olisi mieleistä ja eikä heitetä hyvää ruokaa suoraan roskiin. Kauppi tuo esille hyvin omat mielipiteensä sekä kertoo sarkastisesti nykypäivän nirsoilusta ruokaa kohtaan. Lopuksi hän tiivistä mitä voi käydä, jos alkaa nirsoilla saamaansa ruokaa.

Onnistuin tavoitteissani . Sain lisää varmuutta tekstien tekemiseen ja kielioppikin alkoi sujua paremmin. Parhaiten onnistui uutinen, koska siitä aiheesta olin lukenut paljon.

 Kurssin työtapa oli mieluinen. Opin käyttämään blogia, kun sinne kirjoitteli säännöllisesti. Kurssilla aikataulu oli hyvä. Siinä ehti miettimään miten kirjoittaa tekstejä ja kirjoittamis vaiheeseen jäi aikaa hyvin. Hyvää oli myös, että kommentoimme muiden tekstejä blogissa. Näin sai lisätietoa muiden mietteistä tekstejä kohtaan.

 Kaikki tehtävät oli erilaisia, joka oli hyvä asia. Siinä oppi palauttamaan mieleen miten jotakin tekstiä kirjoitetaan ja mikä siinä on se olennainen juttu. En ehkä oppinut uutta, mutta palautin mieleen vanhoja asioita joista on hyötyä.

 Kurssilla oli voinut olla enemmän tarkempaa palautetta, näin olisi tullut esiin virheet jotka on yleisiä kohdallani.

5. uutinen

Lauritsalan ja Joutsenon lukiot liipaisimella

Lappeenrannan Lauritsalan ja Joutsenon lukiot on jälleen lakkauttamisen uhrina. Päätökset lakkauttamisesta saadaan tänä syksynä.

Jälleen tänä syksynä uhkaukset Lappeenrannan lukioiden lakkauttamisesta nousi tapetille. Lappeenrannasta kaksi lukiota, Joutsenon sekä Lauritsalan lukiot aiotaan lakkauttaa. Lakkautettujen lukioiden opiskelijat siirtyisivät keskustan Kimpisen ja Lyseon lukion tiloihin. Lakkauttamisen syynä on säästökohteiden etsiminen. 

Noin vuosi sitten ajatus lakkauttamisesta tuli julki. Lappeenrannan kaupunginvaltuusto hylkäsi tuolloin ajatuksen. Ajatus lakkauttamisesta piti olla jäässä vuoteen 2015 saakka. 

Lauritsalan lukion opiskelijat  ovat tehneet adresseja kaduilla ja sosiaalisessa mediassa lakkauttamista vastaan. Nimiä on saatu talteen, enää vain katsotaan mihin ne yltävät. Nopeimmillaan lukiot voidaan lakkauttaa tämän lukuvuoden jälkeen.

Päätökset lakkauttamisesta tehdään tämän syksyn aikana.

 

 Lauritsalan lukio

 Joutsenon Lukio

Luovan kirjoittamisen harjoitus



2. Tuntematon vanha mies

 

Näen edessäni paljon ihmisiä ostoksilla. Valitsen heistä yhden. Hän on vanha harmaapäinen mies, joka näyttää noin kuusikymmenta vuotiaalta. Mies on lyhyt ja lihava. Hänellä on päällään musta nahkatakki sekä mustat kangas housut. Miehellä on lyhyet hiukset sekä silmälasit.

Hän jonottaa vuoroaan leipä vaa'alle. Hän ottaa etiketin ja painaa sen pussin kylkeä vasten. Sen jälkeen hän kävelee hitaasti kassalle. Siellä hän jonottaa muutaman minuutin, jonka jälkeen hän nostaa tarvikkeet liuku hihnalle. Mies nostaa viimeisen tavaran koristaan huolimattomasti. Kahvipaketti lipsahtaa hänen käsistään ja kolahtaa lattialle. Hitto mies tokaisee. Vieressä oleva nainen auttaa häntä ja nostaa sen liuku hihnalle.

Mies maksaa reippaasti käteisellä ja kävelee ulos kaupasta. Kaupan ulkopuolella hänellä on polkupyörä, jolla hän häviää kulman taakse.

4. Essee

1. Ei se ole aina helppoa

Koulunkäynti on toisille helpompaa ja toisille taas hankalampaa. Minulle koulunkäynti on ollut aina hieman työlästä tai ikinä se ei ole ainakaan ollut liian helppoa. Ihmisiä voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toiset ihmiset ovat tottuneet lukemaan paljon ja oppivat asiat ensimmäisellä kerralla. Näillä ihmisille on paljon helpompaa lukea esimerkiksi kokeisiin kun he osaavat asiat. Toiset taas tarvitsevat enemmän aikaa. Itse tunnen kuuluvani siihen ryhmään, joille asiat eivät aukea ensimmäisellä lukukerralla.  Sen takia joudun lukemaan asiat moneen kertaan, jotta asiat jäävät mieleen. Joskus joudun keksimään muistisanoja, joiden avulla saan tiettyjä sanoja sekä niiden merkityksiä takaisin mieleeni.

Ihmisiä on monia ja he ovat kaikki hieman  erilaisia. On myös monia kouluaineita, joissa toiset ovat parempia kuin toiset. Joillakin ihmisillä geenien mukana kantautuu taitoja, joista on paljonkin hyötyä koulumenestyksessä. Minun isäni on ollut hyvä koulussa. Hänen vahvuuksia on ollut matematiikka sekä kielet. Äidilleni koulu on taas ollut aina hieman työlästä. Kun on tekee kovasti töitä, niin se kyllä joskus myös palkitaan. Harmilista, että isäni geenit eivät ole tarttunut minuun. Kielet ja matematiikka on taas minulle ne hankalimmat kouluaineet, jotka työllistävä minua.

Perheissä on erilaisia sääntöjä sekä kuri. Joidenkin vanhemmat ottavat lastensa koulunkäynnin hyvinkin tarkasti. Heidän täytyy tehdä paljon töitä koulun eteen ja ottaa myös paljon aikaa pois vapaa-ajastaan. Kun on tottunut panostamaan koulunkäyntiin jo pienestä pitäen, niin ylemmillä tasoilla se on helpompaa. Jotkut vanhemmat eivät kerkeä katsomaan lapsen koulunkäynnin perään, jolloin lapsi joutuu itse hoitamaan koulunsa. Lapsi ei välttämättä pysty semmoista taakkaa kantamaan. Silloin saattaa motivaatio vähitellen poistua ja ei jaksa enää lukea läksyjä. Yläkoulussa koulunkäynti, mutta aika radikaalisti alakouluun verrattuna. Jos ei ole pärjännyt kunnolla alakoulussa, niin tulvaisuudessa töistä joutuu paiskimaan reilusti. Itse olen ollut alemmilla luokilla hieman huono tekemään kotiläksyjä. Näin jälkeen päin olen kyllä pärjännyt koulussa paremmin. Jotkut asiat olisi voinut kyllä opiskella nuorempana paremminkin, mutta on vaan täytynyt tehdä töitä kovasti sen eteen.

Ei koulunkäynti ole aina yhtä ja samaa puurtamista, päivästä toiseen. Siihen mahtuu myös paljon hyvääkin. Tänä päivänä kouluissa saa itse valita melko laajasti kursseja mitä haluaa. Tämä tasapainottaa koulunkäyntiä ja luo motivaatiota koulu kohtaan. Koulunkäynnin kun aloittaa alusta lähtien vakavasti, niin saa luotu hyvä pohjan jatkoa varten. Tulevaisuudessa kuviot vain laajenevat, jolloin vanhat asiat ovat tarpeellisia. Mielestäni kun jaksaa panostaa täysillä, niin se palkitaan jälkeenpäin. Vai palkitaanko sittenkään?

Essee kirjoitelma ohjeet

Mikä on ylioppilas essee ja miten se tehdään?

Essee on pohdiskeleva teksti, jossa on asiatekstin piirteitä. Siinä arvioidaan kirjoittajan kypsyys, yleissivistys, ilmaisutaito sekä kokonaisuuden hallinta. Essee kirjoitelman aiheet voivat aineisto pohjaisia ja pohjatekstit voivat olla joko kaunokirjallisia tai asiatekstejä. 

Ohjeita esseen kirjoittamiseen:

- Tutustu tarkasti pohjatekstiin ja aiheeseen

- Noudata tehtävän antoa

- Kirjoita asiakielellä eli ei puhekieltä

- Viittaa pohjatekstiin 1 sitaatilla eli suoralla lainauksella (muista että niiden täytyy olla 

lainausmerkeissä) 

- Mene suoraan asiaan

- Älä kirjoita aiheen vierestä

- Muista rakenne: otsikko, aloitusosa, käsittelyosa ja päätöskappale

- Jaa teksti kappaleisiin. Jokainen kappale käsittelee eri asiaa mutta sitoo toisiaan

- Tekstin pituus tulee olla vähintään yhden konseptipaperin verran käsinkirjoitettuna eli 4-5 sivua

- Kaikki väittämät täytyy olla perusteltuja

- Tekstissä voi olla kysymyksiä, jotka jättää lukijan miettimään

Lähteet: http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/hyva_essee.html

3. Teksitaitovastaus

3. Nyt se jo unohtui

Erkki Lampen kirjoittaa kolumnissaan Avaimet rahat kännykkä (Kodin Kuvalehti 18/2008) hajamielisyydestään ja jatkuvasta unohtamisesta, sekä näiden haittavaikutuksista arkielämässä.

Erkki Lampenin kolumnissa omakohtaisuus tulee ilmi jatkuvasti. Hän esittelee omakohtaisia käytännön kokemuksia ja ongelmia pitkin tekstiä. Lampen kertoo tekstissään avaimista, rahoista ja kännykästä. Nämä ovat yleisiä tavaroita, joita hän unohtelee jatkuvasti.

Hajamielisyys ja unohtelu ovat olleet Lampenille toistuva asia jo nuoruudesta asti. '' Olin jo lapsena niin hajamielinen, että unohtelin säännöllisesti lippiksiäni ja muuta tavaraani kavereiden luokse'', Lampen muistelee. Kun hän lähti nuorena käymään ulkona, niin ennen kuin hän astuu ovesta ulos hänen on lausuttava avaimet rahat tupakat ettei vaan ne unohtuisi. Myöhemmin hän lopetti tupakoinnin ja kännykkä korvasi tupakat.

Nykyään hajamielisyydestä on ollut muutakin harmia, Lampen toteaa. Laskujen eräpäivät livahtavat ohi ja palavereistä soiteellaan missä olet, kun on jo sopinut muuta menoa. Noloja tilanteita on myös mahtunut mukaan. ''Olen ihmetellyt ääneen kuka varasti aurinkolasini, kun varkaudesta epäilyt näkevät niiden keikkuvan päälaellani'', Lampen muistelee. Toisaalta parhaiten Lampen muistaa kärsityt loukkaukset tai typerät toilailut.

Tärkeät asiat kuten avaimet Lampen on laittanut ketjulla aina housujen vyölenkkiin, jotta ne eivät unohtuisi. Ilman niitä hän ei pääsisi enää kotiinsa sisälle. Vaikka muistettavat asiat ovatkin tärkeitä, silti niiden ohi syntyy harhapolkuja. Kun on menossa keittiön pöydältä hakemaan tv-lupamaksua, siinä samassa laittaa ruoan uuniin ja korjaa imurin. Kun imuri on korjattu ruoka on jo palanut uunissa sekä tv-lupamaksu unohtuu kokonaan. ''Tällaiselta välttyäkseni teen tärkeistä asioista muistilistoja'', Lampen toteaa. Viime kerralla Lampen hukkasi sen kylläkin viidessä minuutissa.

Pohjustava tehtävä tekstitaitovastaus

Itseensä viittaavat omat kokemukset:

- Olin jo lapsena niin hajamielinen
- Mieleni hataruus
- Teini-iästä parikymppiseksi minulla oli terävämuistinen kausi
- Sitten alkoi muistini alamäki
- Avainnipun kiinnitin ketjulla housujen vyölenkkiin
- Avaimet rahat kännykkä
- Toisaalta jotkut asiat muistan liiankin hyvin
- Teen muistilistoja tärkeistä asioista

Kirjoittajan mainitsemia esineitä:

- Kännykkä
- Avaimet, Avainnippu
- Rahat
- Tupakat
- Muistilista
- Vaatteet
- Kirjahylly
- Keittiön pöytä

2. Mielipidekirjoitus

 Kehitystä kouluruokaan!

Maistuuko kouluruoka? Kouluruoka on ikuinen puheenaihe. Koulu tarjoaa jokaiselle opiskelijalle kerran päivässä lämpimän aterian. Ateria on maksuton opiskelijoille. Ei voi kuitenkaan todeta, että ruoka on ilmaista, vaan yleensä kouluruoan maksajina ovat lasten vanhemmat, valtio ja kunnat eli veronmaksajat. Opiskelijoille maksuton kouluruoka on hyvä asia, mutta laatuun voisi kiinnittää huomiota.

Kouluruoka on muuttunut vuosien varrella. Aikoinaan kouluruoka oli enemmänkin omavaraista. Opettajan johdolla käytiin sieni- ja marjametsässä poimimassa tarpeet koulun keittiöön.

Tänä päivänä kouluruokaa on aloitettu kehittää väärään suuntaan. Tarkoituksena on, että opiskelijat saavat tarvittavat ravintoaineet kouluruoasta, mikä on hyvä asia. Ravintoaineita on painotettu runsaasti, mikä ohjaa ruuanlaatua. Esimerkiksi papuja, josta saamme proteiinia, on useampana päivänä viikossa tarjolla. Terveys ajatus tekee kouluruuasta erikoisen ja pahanmakuisen. Esimerkiksi seuraava ruoka: Kikherneet marinadissa.

Erikoiset ja kasvispainotteiset ruoat karsivat opiskelijoita pois koulun ruokalasta. Koulun lähialueen kebabravintolat  ja  pizzeriat houkuttelevat opiskelijoita, kun koulussa tarjotaan liian usein kasvispainotteista ruokaa. Jos koulun ruokalistalle tuotaisiin peruskotiruokaa, kuten lihapullat ja perunamuusi, ei olisi ihme jos ruokalaan olisi ruuhkaa.

Kouluihin suurin osa raaka-aineista tulee pakasteena tai eineksinä, jolloin keittäjät vain lämmittävät aterian valmiiksi. Mielestäni ruoka on tällöin huonolaatuista ja raaka-ainekset ovat kilpailutettu mahdollisen halvoiksi. Tänä päivänä kouluruoka annos maksaa vajaat kolme euroa opiskelijaa kohti. Siitä hinnasta noin yksi euro on raaka-aine maksua. Jos kouluruoka annoksen hintaa nostettaisiin hieman opiskelijaa kohti, niin saataisiin paremmat raaka-aineet, jolloin ruoasta tulisi parempaa.

Mielestäni kaikissa kouluissa ruoka pitäisi valmistaa alusta loppuun saakka itse. Koulun ruokalistoille pitäisi tuoda yksinkertaista ruokaa, josta kaikki pitävät. Tällöin jokainen opiskelija söisi oman lautasen puhtaaksi eikä heittäisi sitä suoraan jäteastiaan. Biojätekin on kallis kustannus. Leipä valikoimaa pitäisi monipuolistaa. Esimerkiksi leipäkorissa voisi olla useampia leipä ja levite  vaihtoehtoja eikä pelkästään aina samaa.

Luovan kirjoittamisen harjoituksia 1b.

a. Emil alkoi syömään lihakeittoa kunnes mies kysyi: Voinko istua seuraksesi? Tietysti Emil vastasi. Emil oli hieman ihmeissään mitä mies halusi. Mies luki lehteään edelleen väärinpäin. Emil söi tulikuumaa keittoa hiljalleen hörppien.

Mies näytti vanhalta. Emil kysyi: Miksi te luette lehteä väärinpäin. Oho, ei mikään ihme kun ei saa tekstistä ja kuvista mitään tolkkua, mies murisi. Ulkona alkoi jälleen sataa rajusti, jolloin miehen oli lähdettävä kotiin laittamaan koira sisälle. Mies kysyi Emiliä mukaan. Emil vastasi myöntävästi.

Mies laittoi popliinitakin päälleen ja sanoi Emilille: Ota tuosta minun sateenvarjo, niin et kastu. Emil otti sateenvarjon hymyssä suin vastaan. Kun he pääsivät miehen kotiin ulkona haukkui iloinen kultainen noutaja koira. Koira oli lähes läpimärkä oltuaan vesisateessa tovin. Mies otti koiran pois ulkovaljaista ja talutti sen sisälle. Miehen talo oli yhtä vanha kuin omistajakin ja siinä oli suuri piha.

Talon sisällä haisi pahalta. Ihan kuin siellä ei olisi koskaan tuuletettu, Emil ajatteli mielessään. Mies otti pyyhkeen ja alkoi kuivata koiraansa. Emil oli hiljaa vähän aikaa ja kysyi: Muuten mikä sinun nimesi on? Ai niin, nimeni on siis Kalle ja tämä tässä on Eppu, mies vastasi. Minä taas olen Emil.

Emil muisti miehen jostain. Hän oli pelännyt miestä koko ikänsä, koska mies oli uhkaillut Emiliä kun hän oli ollut pieni. Emil katsoi kelloaan ja sanoi: Minun täytyy lähteä, heippa. Emil lähti juoksemaan kuin hullu kohti viraston kahvilaa, missä äiti jo odottikin.

Missä sinä olit, äiti kysyi? Kävin tuossa viereisessä kaupassa, Emil keksi jotakin hätäpäissään.
Tule, lähdetään nyt kotiin, äiti sanoi. Emil hyppäsi autoon ja mietti järkyttyneenä tapahtumaa.

b. Sanat: Lappeenranta, Kimpisenkatu, Helmikuu, Makkarakeitto, Jonna Tervomaa, Koira

Olin saanut koulussa uuden ystävän. Hänen nimensä oli Jarmo. Hän pyyti minua eräänä helmikuisena aamuna luistelemaan Lappeenrannan satamaan. Olin innoissani ajatuksesta, joten lähdin heti kaivamaan luistimiani esille varastosta. Jarmo asuu Lappeenrannan keskustassa, joten hän sanoi odottavan minua siellä. Kiirehdin polkupyörällä paikalle, etten vaan myöhästy sovitusta ajasta, joka olisi todella noloa.

Laitoimme luistimet jalkaan ja lähdimme rataa pitkin eteenpäin. Jarmo on hyvin samanlainen kuin minäkin. Molemmat olemme luokiossa ensimmäisellä luokalla ja pidämme jääkiekosta. Jarmolla oli myös mukana koira. Hänen nimensä on Tessa. Tessa juoksenteli perässämme ilman talutus hihnaa huomaamatta. Keskustelimme koko matkan jääkiekosta, sen historiasta ja lempipelaajistamme. Meillä oli hyvin samanlainen tietovarasto eripelaajista. Kummankin lempijoukkue on Jokerit.
 Luistelimme melkein parituntia, kunnes molemmilla oli niin kovanälkä, että piti lähteä syömään. Menimme Jarmolle syömään.

Jarmo asui Kimpisenkadulla, aivan sataman vieressä. Hänen äitinsä oli tehnyt meille hyvää makkarakeittoa. Jarmon äiti tykkäsi pitää radiota päällä ruokailun ajan. Radiossa soi parhaillaan Jonna Tervomaa. Pidin itsekkin paljon musiikista, joten se ei hatannut ruokailua.

Kun olimme syöneet, kello olikin jo niin paljon, että jouduin lähtemään kotiin läksyjen tekoon. Kotimatkalla mietin, että olin saanut parhaan kaverin.

1a. Ensimmäinen teksti

                                              Opi kirjoittamaan


Valitsin Äidinkielen kirjoittamiskurssin, koska haluisin oppia kirjoittamaan hyviä tekstejä. Ongelmia yleisemmin ollut kieliopissa. Kun lähden kirjoittamaan vaikka tarinaa, niin tarinankulku on mielessä valmis, mutta kun haluaisin tarinan paperille, niin siinä on vaikeuksia.
    Kirjoittamisen taito ja taito osata ilmaista asioita kirjaimin on tärkeää lukio-opiskelun, sekä jatko-opintojen kannalta. Kirjoittamisesta hyötyy monessa ammatissa, jossa joutuu kirjoittamaan sähköposteja, lehtiartikkeleita, tarjouksia...
Itse kirjoitan liian vähän tekstejä, joka vaikuttaa tekstin laatuun ja selkeyteen. Lähinnä koulussa tulee kirjoitettua, mutta ei paljoakaan vapaa-ajalla.
    Kurssin tehtävät ovat hyviä, juuri sellaisia joissa itse tarvitsen harjoitusta ja tukea. Hyvää on myös se, että teksteihin aiheet eivät ole ennalta määrättyjä vaan saa itse käyttää luovaa ajattelua ja kirjoittaa mieleisestä aiheesta. Se tuo myös motivaatiota kirjoittaa tekstejä, jotka kiinnostava itseään.

http://yle.fi/uutiset/tarkeinta_laivassa_on_sauna/6769447

Teksti on mielestäni hyvä, koska se käsittelee aihetta, josta olen kiinnostunut. Teksti kertoo laivasta ja sen historiasta mielenkiintoisesti, sekä mikä saa ulkomaalaisen tulemaan Saimaalle.