Lukupäiväkirja 3

Loppujen lopuksi...

La Fleche löytää Harpagonin suuren arkun, joka on täynnä Harpagonin kultarahaa. Kun Harpagon kuulee, mitä on tapahtunut, niin hän ei ole uskoa korviaan. Hänen suuri omaisuus oli varastettu. Takana oli ollut Cleante ja La Fleche. Harpagon pyytää välittömästi komisaarion paikalle, joka alkaa tutkimaan tapahtunutta.

Loppuhuipentuma alkaa. Harpagonin omaisuuden ryöstön lisäksi ihmiset allekirjoittivat avioliittosopimuksen, että Elise ja Valiere saavat mennä naimisiin. Harpagon on rohmahtaa polvilleen. Hän sanoo: Miksi kaikki huono tapahtuu peräkkäin?

Lopussa Valiere väittää olevansa Dom Thomas D'Alburcyn poika. Siihen ei monikaan usko. Myös tulee ilmi, että Mariane on Valeren sisko ja Anselme on heidän isänsä. Anselme omistaa paljon rahaa, jota hyödynnetään loppujen lopuksi.

Kirja loppuu siihen, kun Cleante paljastaa isälleen Harpagonille, että on hän saa kaikki rahansa takaisin, jos saa mennä Marianen kanssa naimisiin. Harpagon suostuu kuulemaan ja näinpä Cleante ja Mariane menivät naimisiin. Eli Cleanten haave tuli toteen. Hän voinut ikinä kuvitella sitä tapahtuvan. Häihin Anselme maksoi Harpagonille uuden puvun, joka myös rauhoitti Harpagonin mieltä. Anselme maksoi komisaariosta tulleet käsittely kulut, niin Harpagonin ei tarvinnut sitäkään miettiä sen enempää. Joten kaikki tapahtui hyvin kivuttomasti loppujen lopuksi.

Loppu oli mielestäni onnellinen eikä kellekään jäänyt mitään hampaan koloon.

Juonta kerrotaan suurimmaksi osaksi Harpagonin ajatusten mukaisesti. Aika ajoin kuunnellaan myös mitä lapsilla on sanottavaa.

Kirja sai kyllä mielenkiintoni heräämään loppua kohti, jota en olisi itse uskonut. Napakat keskustelu kohtaukset ja kilpailu Marianesta olivat kirjan kohokohtia. Kirja lukiessani, halusin koko ajan tietää loppu ratkaisun. Lukemisen nälkä kasvoi koko ajan loppua kohti, jonka kruunasi '' Hyvisten'' voitto ja onnellisuus.

Lukupäiväkirja 2

Harpagonin piheys saa kolhuja

Harpagonin naimisiin menoa Marianen kanssa valmistellaan hyvin. Välillä hänen piheytensä on jälleen koetuksella, kun häihin pitäisi tehdä ruokaa. Se maksaisi Harpagonin mittapuun mukaan liian paljon ja ruokaa tulisi liika. Ruuan määrän viittaava puhutteleva kohta '' Pitää syödä elääkseen eikä elää syödäkseen''. Tätä Harpagon piti hyvänä lauseena, joka on minunkin mielestä perusperiaatteita kunnioittava lausahdus.

Juonessa on kipakkaa salailua tunteiden kanssa. Kilpailu isän ja pojan välillä ennen häitä Marianesta on välillä hyvinkin rajua. Poika Cleante valehtelee isälleen, että hänellä ei ole mitään tunteita Marianea kohtaan, josta Harpagon on mielissään. Häihin meno on pakon omaista Marianen näkökulmasta, mutta hänellä ei ole mitään muutakaan tehtävissä.

Harpagon välillä kiusoittelee ja sanoo antavansa Marianen pojalleen, josta Cleante on repiä housunsa. Ennen kuin riita oli kasvaa suuriin mittakaavoihin, niin väliin tuli keittiö mestari Jacques, joka harhautti heidän luulonsa ja sai sopusoinnun isän ja pojan välilleen. Ainakin hetkeksi aikaa. Kun selviääkin, että keittiö mestari harhautti heidän ajatuksensa, niin lopulta Harpagon sanoi hylkäävänsä poikansa Cleanten. Cleante ei ollut moksiskaan kuulemastaan. Asiat jäävät jokin verran lukijan tulkinnan varaan.

Lukupäiväkirja

Mikä ihmeen Moliere ja Saituri?

Aloitin lukemaan kirjaa nimeltä Moliere, Saituri. Ensivaikutelmani kirjasta, kun sain sen käteen ei ollut kovinkaan innostava. Ehkä aihe ja myös se, että kirja on hyvin vanhateos, söi innokkuuttani kirjaa kohtaan. Tämä kirja kuuluu myös siihen osastoon, jonka kierrän kaukaa kun menen kirjastoon. Minulla ei ollut ennalta tietoa kyseisestä kirjasta ja sen historiasta. Paitsi se, että kirja on hyvin tunnettu ja se on klassikko. Ehkäpä minulla oli aukkosivistyksessäni, täytyy myöntää. Sana Moliere ei sytyttänyt minkäänlaisia ajatuksia mielessäni. Ja saiturista puhumattakaan.

Kun aloitin lukemaan kirjaa silmäni vain liikkuivat ja ajatukseni olivat muualla. Se myös kuvastaa, että aihe on hyvin vieras. Kun ei tiedä ennalta kirjan aiheesta lähes mitään, on myös kiinnostavaa ottaa selvää, mitä kirja pitää sisällään. Kirjan alussa on hyvin kirjaa esittelevä esipuhe, joka kertoo olennaiset tiedot kirjan henkilöistä. 

Molierella (1622-73) oli näyttelijä-ohjaaja-kirjailija. Hän oli rikkaan verhoilijamestarin pojasta  ja lakitieteen opiskelijasta tullut kuuluisa teatterimies. Hänellä oli takanaan muutamia näytelmiä, jotka eivät olleet niin menestyksekkäitä. Syynä tähän oli hänen jyrkät näkemyksensä muun muassa porvaristoa kohtaan, mistä hän itsekin oli kotoisin. Saituri komedia näytelmä esitettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1668 Pariisissa. Se kuten muutkin Molieren näytelmät pilkkaavat ihmisten inhimillisiä heikkouksia.


Teos: Saituri
Kirjoittanut: Molière
Julkaistu: 1668 Pariisissa
Alkuperäisteos: L'Avare


Molieren näytelmissä  vastakkain on toistuvasti vanhemmat ja nuoret, tyrannius ja vapaus, liioittelu ja kohtuus, luonnottomuus ja luonnollisuus, vilpillisyys ja rehellisyys. Näytelmissä on myös riitelyä ja tappelua. Molieren mielestä ne huvittavat aina , niinpä Saiturissakin on kolme kuristuskohtausta.

Kirja on näytelmä on jaettu kolmeen osaan, joka on tyypillistä tuolle ajalle. Kirjassa kuvataan melko paljon vuoropuhelua, joka on mielestäni kiinnostavaa. Se mikä on erikoista, niin puhevuorot voivat olla lähes kirjan aukeaman mittaisia.
Teksti on hienostunutta ja siinä teititellään vastapeluria.

Saituri on yksi Molieren tunnetuimmista näytelmistä. Juoni painottuu Harpagonin piheyteen. Hän on myös hyvin tiukka pipoinen tapaus. Hän haluaa väkisin naittaa tyttärensä Elisen rikkaaseen keski-ikäiseen mieheen myötäjäisten toivossa. Perheeseen kuuluu myös poika Cleante. Hän korviaan myöten rakastunut Mariane nimiseen tyttöön. Juonesta paljastuu pieni käänne, kun Cleanten tietoon tulee hänen isänsä Harpagon ,joka tavoittelee samaista tyttöä. Perheen äiti on menehtynyt ja hänestä ei puhuta juurikaan. Harpagon on yksimielinen jäärä. Raha on hänelle kaikki kaikessa, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Harpagon ei pidä lapsiaan arvokkaina. Hän haluaa dominoivasti päättä itse lapsiensa tulevaisuudesta. Tämän takia kirjasta voi lukea kitkerän tuntuisia väittely kohtauksia Harpagonin ja Elisen välillä. Lapsilla ei ole paljoakaan sana valtaa perheessä, koska isä on ainut, joka voi elättää heidät. Välillä lapset yrittävätkin miellyttää isäänsä.