Lukupäiväkirja

Mikä ihmeen Moliere ja Saituri?

Aloitin lukemaan kirjaa nimeltä Moliere, Saituri. Ensivaikutelmani kirjasta, kun sain sen käteen ei ollut kovinkaan innostava. Ehkä aihe ja myös se, että kirja on hyvin vanhateos, söi innokkuuttani kirjaa kohtaan. Tämä kirja kuuluu myös siihen osastoon, jonka kierrän kaukaa kun menen kirjastoon. Minulla ei ollut ennalta tietoa kyseisestä kirjasta ja sen historiasta. Paitsi se, että kirja on hyvin tunnettu ja se on klassikko. Ehkäpä minulla oli aukkosivistyksessäni, täytyy myöntää. Sana Moliere ei sytyttänyt minkäänlaisia ajatuksia mielessäni. Ja saiturista puhumattakaan.

Kun aloitin lukemaan kirjaa silmäni vain liikkuivat ja ajatukseni olivat muualla. Se myös kuvastaa, että aihe on hyvin vieras. Kun ei tiedä ennalta kirjan aiheesta lähes mitään, on myös kiinnostavaa ottaa selvää, mitä kirja pitää sisällään. Kirjan alussa on hyvin kirjaa esittelevä esipuhe, joka kertoo olennaiset tiedot kirjan henkilöistä. 

Molierella (1622-73) oli näyttelijä-ohjaaja-kirjailija. Hän oli rikkaan verhoilijamestarin pojasta  ja lakitieteen opiskelijasta tullut kuuluisa teatterimies. Hänellä oli takanaan muutamia näytelmiä, jotka eivät olleet niin menestyksekkäitä. Syynä tähän oli hänen jyrkät näkemyksensä muun muassa porvaristoa kohtaan, mistä hän itsekin oli kotoisin. Saituri komedia näytelmä esitettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1668 Pariisissa. Se kuten muutkin Molieren näytelmät pilkkaavat ihmisten inhimillisiä heikkouksia.


Teos: Saituri
Kirjoittanut: Molière
Julkaistu: 1668 Pariisissa
Alkuperäisteos: L'Avare


Molieren näytelmissä  vastakkain on toistuvasti vanhemmat ja nuoret, tyrannius ja vapaus, liioittelu ja kohtuus, luonnottomuus ja luonnollisuus, vilpillisyys ja rehellisyys. Näytelmissä on myös riitelyä ja tappelua. Molieren mielestä ne huvittavat aina , niinpä Saiturissakin on kolme kuristuskohtausta.

Kirja on näytelmä on jaettu kolmeen osaan, joka on tyypillistä tuolle ajalle. Kirjassa kuvataan melko paljon vuoropuhelua, joka on mielestäni kiinnostavaa. Se mikä on erikoista, niin puhevuorot voivat olla lähes kirjan aukeaman mittaisia.
Teksti on hienostunutta ja siinä teititellään vastapeluria.

Saituri on yksi Molieren tunnetuimmista näytelmistä. Juoni painottuu Harpagonin piheyteen. Hän on myös hyvin tiukka pipoinen tapaus. Hän haluaa väkisin naittaa tyttärensä Elisen rikkaaseen keski-ikäiseen mieheen myötäjäisten toivossa. Perheeseen kuuluu myös poika Cleante. Hän korviaan myöten rakastunut Mariane nimiseen tyttöön. Juonesta paljastuu pieni käänne, kun Cleanten tietoon tulee hänen isänsä Harpagon ,joka tavoittelee samaista tyttöä. Perheen äiti on menehtynyt ja hänestä ei puhuta juurikaan. Harpagon on yksimielinen jäärä. Raha on hänelle kaikki kaikessa, vaikka hän ei sitä myönnäkään. Harpagon ei pidä lapsiaan arvokkaina. Hän haluaa dominoivasti päättä itse lapsiensa tulevaisuudesta. Tämän takia kirjasta voi lukea kitkerän tuntuisia väittely kohtauksia Harpagonin ja Elisen välillä. Lapsilla ei ole paljoakaan sana valtaa perheessä, koska isä on ainut, joka voi elättää heidät. Välillä lapset yrittävätkin miellyttää isäänsä.